"Täydellinen totuus on liian suuri ihmiselle, siksi ihmisen osa on etsiminen, eksyminen mutta myös myötötunto ja armo."
Lause löytyy kiveen hakattuna Tuulensuun veistospuistosta kuvanveistäjä Veikko Hirvimäen Jäljet-veistoksen yhdestä kivenlohkareesta. Arvo Kananen (1916-2014) mietti lausetta pitkään. Hän halusi, että ikiaikaiseen graniittiin hakattuun tekstiin kiteytyy jotain olennaista siitä, miten hän ymmärtää elämän.
Ihmisenä Tuulensuun perustaja oli etsijä, joka pohti läpi elämänsä ihmisen osaa ja olemassaolon kysymyksiä. Pohjimmiltaan hän oli eksistentialisti ja mystikko, mutta samassa persoonassa myös maanviljelijä ja pankinjohtaja Pihtiputaalta.
Vastauksia elämän peruskysymyksiin Kananen haki ja löysi lukemalla ja opiskelemalla maailmankirjallisuutta, filosofiaa, tähtiteidettä ja tustumalla eri uskontoihin.
Hänen lapsuudessa Viitasaarella oli vaikuttanut vanhalaestadiolaisuus, mutta se ei ollut este, etteikö Kananen nuorena miehenä olisi voinut tutustua Viitasaarellakin 1900-luvun alussa vaikuttaneen teosifisen liikkeen ajatuksiin.
Kymmenien ulkomaan matkojen motiivina oli pyrkiä ymmärtämään maailmaa ja sen toimintaperiaatteita. Monenlaiset kiinnostuksen alueet tulevat hyvin esille Arvo Kanasen jälkeensä jättämässä laajassa kirjastossa.
Työura pankkimiehenä
Utelias ja tiedonjanoinen pikkupoika kävi 1920-luvulla kansakoulun, opiskeli kirjeopistossa keskikoulua ja jatkoi kansankorkeakouluun. Sota katkaisi korkeamman yleissivistävän koulutuksen hankkimisen.
Kananen joutu suoraan armeijasta sotaan ja osallistui sen jälkeen omalla panoksellaan maan jälleenrakennukseen.
Ensimmäinen Arvo Kanasen ammatti oli maanviljelijä. Hän valmistui Mustialan maamiesopistosta agrologiksi. Vuosina 1946-1958 hän teki töitä kotitilalla Viitasaarella ja myöhemmin omalla tilalla Pihtiputaalla.
Luotettavaksi ja älykkääksi tiedetylle, perheettömälle miehelle kertyi vuosien saatossa useita luottamustoimia. Niiden myötä häntä kehotettiin siirtymään pankkialalle, jonne hän sittemmin kouluttautui.
Oman kertomansa mukaan hän ei koskaan kokenut pankkimiehen työtä omakseen. Sosiaaliset tilanteet, joissa asiakas tuli pyytämään lainaa, eikä sitä voinut hankkeen epärealistisuuden vuoksi myöntää, olivat hankalia ja kiusallisia.
Ura pankissa kuitenkin kesti parikymmentä vuotta. Vuodesta 1859 Kananen toimi pankinjohtajana Pihtiputaan Säästöpankissa ja vuodesta 1963 hän johti Pihtiputaan Kansallis-Osake-Pankkia.
Kananen ei koskaan avioitunut, eikä hänellä ollut lapsia. Omat sisaret ja veljet olivat läheisiä, samoin heidän lapsenlapset. Pihtiputaalla asuessaan pankinjohtajan taloudessa asui aika ajoin koulukortteeerissa sisarusten lapsia. Taloutta hoitivat taloudenhoitajat.
Arvo Kananen oli mm. Rantaloma Oy:n (Rantasipi) hallituksen jäsen ja toimi jonkin aikaa yrityksen varapuheenjohtajana. Perimätiedon mukaan Rantaloma Oy:n perustamiseen liityvia kokouksia pidettiin Kansasen huvilalla Tuulensuussa.
1960- ja 70-luvulla Kanasen huvilaa vuokrattiin koti- ja ulkomaalaisille kesävieraille, joista osa oli kuvataiteilijoita. Hän halusi näin olla mukana edistämässä Viitasaaren matkailua.
Arvo Kananen ei ollut kovin käytännöllinen. Jos hän suunnitteli jotain, hän palkkasi aina asiansa osaavan ammatti-ihmisen.
Vapaa-aikaa Tuulensuussa ja matkoilla
Ajokorttia hänellä ei ollut. Esimerkiski Tuulensuun huvilalleen Kananen kulki Pihtiputaalta kesällä moottoriveneellään ja talvella suksillakin. Kanasella oli jossain vaiheessa myös moottorikelkka. Viitasaarelle muuton jälkeen hän kulki Tuulensuuhun paikallisella tutulla taksilla. Tuulensuun huvila purettiin syksyllä 2021.
Pitkilläkin maantiematkoilla kulkuväline oli usein juuri taksi. Esimerkiksi Helsinkiin pääsi taksilla kätevästi. Tarinan mukaan pisin taksimatka Viitasaarelta oli Amsterdamiin ja takaisin.
Kananen asui joitakin aikoja mm. Egyptissä, jossa hänellä oli sukulaisia. Muita matkakohteita olivat esimerkiksi Kiina ja Intia sekä monet Eurooppan maat, joissa hän tutustui taidekokoelmiin.
Toinen ura kuvataiteen tukijana
Kanasen oman kertoman mukaan työvuosina hänellä ei ollut aikaa taiteelle, joka kuitenkin oli aina kiinnostanut häntä. Aika löytyi vasta, kun hän jäi eläkkeelle vuonna 1979. Silloin alkoi hänen toinen, itselle mieluisa ura ensin kuvataiteen harrastajana, sitten kuvataiteeseen ja taidemaailmaan tutustuvana taiteen ystävänä ja lopuksi kuvataidemesenaattina.
Eläkkeellä ollessaan Kananen ehti tehdä 35-vuotisen merkittävän uran kuvataiteen parissa. Hän keskittyi nykytaiteeseen, joka oli hänelle eräänlainen seikkailu. Tärkeää oli keskustelu taideteoksista ja taiteesta.
Kanaselle oli merkityksellistä tavata kaikki Tuulensuun taiteilijat aina henkilökohtaisesti. Kun hänen elinaikanaan ateljeevieraat maksoivat vuokransa taidetoksena, vuokrateokset toimitettiin aina hänelle. Uusin teos ripustettiin keskelle olohuoneen seinää, josta sitä oli helppo tarkastella ja miettiä sen sanomaa ja sisältöä. Jotkut teokset olivat olohuoneen seinällä vuosia, jotkut vain muutamia kuukausia.
Arvo Kanaselle taide oli enemmän kuin harrastus, se oli elämäntapa ja iso osa vanhenevan miehen elämän sisältöä.
Oma lukunsa on Tuulensuussa lähellä nyt jo pois purettua huvilaa oleva tekosaari. Arvo Kananen rakennutti sen siirtolohkareista, joita oli jouduttu siirtämän Järkiniementien tielinjauksesta tiepenkoille.
Kivien siirron talviakaan tehnyt Kalevi Niskanen on kertonut, että Koliman mutaiseen pohjaan upposi lähes käsittämätön määrä kiveä. Nyt saaren syntynyt kasvusto on jo korkeaa ja Arvon saari elää omaa elämäänsä kaunistaen rantamaisemaa.
Kananen eläköityi 63-vuotiaana ja Tuulensuun ateljeetalo perusettiin, kun hän oli 72-vuotias. 80-vuotiaana Kanasella oli edessään ohitusleikkaus ja 83-vuotiaana hän perusti Tuulensuun Taidesäätiön ja lahjoitti sille ateljeetalon, veistospuiston ja taidekokoelmansa.
Kanasen täyttäessä 85 vuotta häneltä ilmestyi muistelmateos Tuulensuun tarinoita. Vielä 90-vuotiaaksi asti hän oli voimiensa mukaan aina paikalla taidesäätiön kokouksissa.
90-vuotispäivän kunniaksi Arvo Kananen piti kutsuttuna Tuulensuun riihessä oman taidenäyttelyn, johon hän maalasi yhden uuden teoksen, öljymaalauksen Kosmologinen hypoteesi ultiuniversumista.