Järkiniementien ja Tuulensuun parkkialueen vieressä sijaitseva Temppeli toivottaa tulijat tervetulleeksi Tuulensuuhun. Veistos elää pellon reunassa omaa hiljaista elämäänsä eri vuoden- ja vuorokaudenaikojen rytmissä. Rakennelman seinään poratusta reiästä valonsäde löytää tiensä temppelin sydämeen kerran vuodessa keskikesällä 30. kesäkuuta, jolloin on Tuulensuun perustajan syntymäpäivä.
Teoksen tekijä Carolus Enckell (1945-2017) oli taidemaalari, joka teki myös veistoksia ja tilataidetta. Hän oli opiskellut Vapaassa taidekoulussa Helsingissä. Myöhemmin hän toimi saman koulun rehtorina. Enckell tunnetaan myös kirjoittajana. Hän oli vuosia Taide-lehden päätoimittaja. Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilijaksi hänet valittiin 1990.
Taiteilijan itsensä kertoman mukaan Tuulensuun veistos on lähempänä arkkitehtuuria kuin kuvanveistoa. Enckell itse kutsui teosta esineeksi, jolla on temppelirakennuksen muoto. Rakennelman ideana oli olla avara ja valoisa. Pylväineen teos on kuin pala vanhaa Ateenaa Pasalassa.
Arvo Kananen oli saanut idean veistoksen tilaamiseen 1986 Helsingissä järjestetystä Concrete-näyttelystä. Enckell oli siinä mukana Hakaniemeen sijoitetulla betonisella temppelillä, joka havainnollisti pitkää katulinjaa Kallion kirkolta Tähtitorninmäelle. Teos toimi kaupunkikuvassa uudenlaisena tilaa jäsentävänä merkkinä.
Concrete-näyttely kuului laajempaan vuonna 1979 Kööpenhaminasta alkaneeseen tapahtumasarjaan Experimental Enviroment, jonka Suomessa toteuttivat Helsingin Juhlaviikot ja Suomen Taiteilijaseura.
Arvo Kananen valitsi Temppeli-veistoksen toteutettavaksi siksi, että Tuulensuun pihapiiriin puusta rakennettuna se kävisi vuoropuhelua vanhan riihen kanssa. Veistos on kunnianosoitus Tuulensuun torpan pihapiiristä ainoana säilyneelle vuonna 1832 rakenentulle riihelle. Temppeli kunnioittaa 190 vuotta vanhan riihen materiaalia ja mittakaavaa.
Veistoksen ovat toteuttaneet paikalliset tekijät Taisto Urpelainen ja ja Veikko Holm. Veistoksen huolsi keväällä 2021 kirvesmies Kauko Ikäheimonen.
Teos julkistettiin 26. heinäkuuta 1992.