Vuosi vaihtui uudeksi jo kuukausi sitten. Tammikuun lopussa ulkona sataa lunta. Valtteri-myrskyn jäljiltä lumikinoksia on vielä ainakin Keski-Suomessa katujen ja teiden varsilla, jalankukijat liuksatelevat ja autoja on jumissa nietosten alla.
Mutta huomenna se alkaa taas, nimittäin Tuulensuun kesäateljeen haku, joka kestää maaliskuun loppuun. Ensimmäiset ajatukset kesästä ja siitä, mitä tulevana suvena voisi tehdä, käy jo mielessä. Tuulensuun veistospuisto aukeaa, kun lumet ovat sulaneet ja maa vähän kuivahtanut. Tuulensuun ateljeetaloon voi ensimmäiset taiteilijat tulla jo vaikka toukokuun lopulla ja viimeiset vieraat todennäköisesti lähtevät vasta syyskuun puolella.
Ensi kesä saattaa olla Tuulensuun kolmas koronakesä, mutta toivottavasti kuitenkaan ei. Viime kesänä ateljeetalo oli koko kesän varattu ja taiteilijavieraita oli ennätysmäärä. Talossa oli vanhoja tuttuja kesävieraita, mutta myös uusia ensikertalaisia. Toivottavasti tulevanakin kesänä, mutta ilman ajatusta koronasta.
Toisaalta melkeinpä toivoisin, että taiteilijat vihdoin pääsisivät myös ulkomaille. Aika näyttää, lentävätkö koneet jälleen Pariisiin, Lontooseen tai kuka nyt minnekin haluaa mennä. Mutta jos ei vieläkään päästäisi ulkomaille niin sitten silmissä voisi kiillellä vaikka pohjoisen Keski-Suomen metsät ja Viitasaaren koskien ja järvien auringossa välkkyvät vedet.
Tuulensuun veistospuisto on auki koko kesän ja sinne voi tulla, milloin omaan aikatauluun parhaiten sopii. Koliman rannassa veistospuiston kävijöille on opastaulut paikoillaan, esitteet riihen seinässä postilaatikossa ja rannassa laavu makkaranpaistoa varten sekä puucee. Kesällä heinäkuussa järjestetään entiseen tapaan veistospuiston esittelyjä. Niiden tarkat ajankohdat voi tarkistaa lähempänä kesää vaikka Keski-Suomen menoinfosta.